NÄHTÄVÄKSI JÄTETTY ORPOLAPSI KIURUN

 

Sosiaali- ja terveyslautakunta kokoontui tiistaina. Iltauutisiin asti riitti asiaa.  Eniten keskustelua herätti Liikkumista tukevien palvelujen ohje Itäiselle Uudellemaalle. Minne voit vammaispalvelujen kuljetuksiin oikeutettuna asiakkaana matkustaa, jos et julkisilla kykene? Yhdeksän kertaa on nykyisin kuukaudessa kyyti tarjolla lähialueille mutta mikä on lähialue? Oikeutettuja on tällä hetkellä 670 henkilöä. Kaikille on tehty, ja tehdään, säännöllisesti arvio kuljetuspalvelujen tarpeesta.

Vammaisneuvostolta on koko pitkän valmisteluprosessin ajan tullut muutosehdotuksia ohjeistukseen. Nyt päästiin lopulta maaliin ja ohjelma hyväksyttiin. Muutoksia tuli. Aiemmin kyydin on saanut lähikuntiin mutta toiveena vammaisneuvostolla oli neljä reissua kuukaudessa Helsinkiin tai Vantaalle. Näin moneen kyytiin ei lautakunta taipunut. Puheenjohtajan esitystä kerran kuussa tapahtuvaan reissuun Helsinkiin tai Vantaalle kannatin minä ja kaikki muutkin. Mikäli kaikille tulee asiaa Hifkin matsiin, tindertreffeille tai Ikeaan kuukauden välein on päätös siinä tapauksessa taloudellisesti merkittävä satsaus. Ja muutenkin. Nähtäväksi jää. Kuten suosittu lausahdus kuuluu. Ohjelmaan tuli pari muutakin tuunausta. Ehdotettu palveluraati on myös mukana.  Kyydithän tilataan Taksi-Helsingistä. Se kuka ne ajaa, on vielä työn alla.

Kokouksessa päätettiin hyväksyä Esteettömyys- ja saavutettavuusohjelma vuoteen 2025 asti. Esteettömyys lienee selviö. Saavutettavuuteen kuuluu myös tiedon saavutettavuus. Tajusik sä? Häh? Onko kaikki kaupungin informaatio sellaista, että sen kaikki tajuavat ja ymmärtävät? Jos on vaikkapa eri äidinkieli, tai ei kieltä ollenkaan? Jos ei näe, kuule tai hahmota? Häh? Höh?

Tuore digipalvelulaki velvoittaa tekstittämään esim. kaupungin videot. Kun valtuustokokoukset tekstitetään ymmärtääkö puheet paremmin. Häh? Höh? Puhutaan myös kognitiivisesta saavutettavuudesta. Ei vielä tässä suunnitelmassa. Seuraavassa varmaan.

Lapinjärvellä on toteutettu muistiystävällistä keskustataajamaa. Muistisairaiden liikkumista ohjaavat värit, valot, ympäristötaide, rakennusten sijoittelu ja teknologia. Ehkä Pelle Miljoonakin. Eikös hän siellä asu? Kesäloman tutustumiskohteeksi muistiystävällinen taajama!

Rokotukset ja pandemian hoito ovat sujuneet sotepuolelta mainiosti. Ilmeisesti kaikilta muiltakin, koska kaupunki antaa jokaiselle duunarilleen kiitokseksi vapaapäivän tai virikesetelin. Kiitoksia. Kyllä kelpaa. Vuosi sitten oli tarjolla lomautuksia. Onneksi ne peruttiin. Ei olisi uskonut kuinka asiat muuttuvat. Tämä ei tietysti ilahduta soittolehdellä soittelemaan jäänyttä freelance-kitaristia. Tunnelin päässä näkyy jo valomerkki koronoille.

Valtuustossa päätettiin keskiviikkoehtoona Asumispalvelujen ohjelmasta vuoteen 2030 asti. Tavoitteena on mahdollistaa vähintään perustarpeet tyydyttävää asumista. Taisin jo taannoin kirjoittaakin, että koostettuna kaupunkilaiset toivovat puista kaunista kolmiota suurempaa omakotitaloa keskustassa, kerroksia neljästä viiteen. Jos unelmakoto olisi vuokralla saisi se maksaa tonnin ja omana kolmesataatonnia.

Vieläkin kummastuttaa kaupungin nettikysely, johon tuli kolmetoista (13!) vastausta. Olisikohan kyselyn saavutettavuudessa ollut jotakin häikkää?  Pienten asuntojen tarve kasvaa ja väki ikääntyy.

Suunnitelmissa on, että uusia asuntoja valmistuu liki neljäsataa vuodessa vuoteen 2030 mennessä. Konsultti MDI ennustaa, että kymmenen vuoden päästä tarvitaan liki kuusituhatta kämppää ja Tilastokeskus että ei tarvita kuin puolet siitä. Tämäkin niitä ”nähtäväksi jää”-juttuja. Vähän äänesteltiin mutta pohjaesitys säilyi koskemattomana päätökseen asti. Ohjelmaan voi tutustua täällä.  Sivulla kaksikymmentä on kartta, jossa näkyvät tulevat vuokra- ja asumisoikeusasuntokohteet. Tulevan radan varressa ei näy vielä mitään. Jää nähtäväksi case 3 siis.

Valtuuston lyhyen asialistan toinen pykälä liittyi aloitteisiin. Jatkossa valtuusto pääsee kokouksissa kuuntelemaan valtuutettujen aloitteita ja keskustelemaan niistä. Puuhaa tullee riittämään. Aloitemasiina on käynyt kuumana näin vaalien alla. On nippu vanhojakin käsittelemättä. Etänä etenee tämä valtuusto loppuun asti, mainitsi lopuksi puheenjohtaja.

Viikko sitten Kerttu Kotakorpi kertoi pääkirjaston live-striimauksessa kuinka Suomen luonto tulee muuttumaan seuraavan sadan vuoden aikana ilmastonmuutoksen myötä.  Uuden kirjan tiimoilta oltiin asialla.  Ennustaminen on meteorologin duuni ja tarkkoja olivat havainnot tulevasta. Muuttumaan tulee. Telkkarissa samana iltana katselin dokumenttia Kenian maaseudulta. Maanviljelijä istutti hiekkamaahan puita ja maissia. Toivoi sadetta. Sadetta tuli. Ja paljon. Ja vielä lisää. Ja kerran vielä. Kaik` män. Meteorologivideotallenne löytyy kirjaston sivuilta.

Kokoniemen kärki parturoitiin varsin tarkkaan havupuiden osalta. Jos silmä joskus tottuu, niin voi huomata, että sinne tuli aika hyvä nouseva katsomo. Luonnon luomaa parantaa ei voi. Terveiltä kaadetut tukit pääosin näyttivät. Tarkoitus on saada alue alkuperäiseen tilaan. Sama homma kuin tuolla edellä mainitulla kenialaisella maajussilla. Valma-täti vainaa muisteli, että Kokoniemen kärki oli joskus leirintäalueena ja Väinön kanssa siellä telttailivat.

Laulussa leivoset (kiurut) leikkiä lyö. Yleensä kiurut ovat kujertaneet Kamppulan pellolla jo pitkään tähän aikaan kevättä. Nyt on ollut hiljaista. Tästä se Kerttu taisi mainita. Jotkut lintulajit vähenevät. Voi se olla kuulon alenemaakin.

Simat alkavat olla juomakunnossa parin päivän päästä. Hauskaa vappua!

   ps. Tehtiin tyttären kanssa vaalivideo. Tuommoinen  https://youtu.be/YwbidZn81as

SOMESEMIPERUSTORTTUJUTTU

 

Kuntavaalit ovat ehdokkaiden ja ehdokkaaksi asettuvien valtuutettujen näkökulmasta aivan kulman takana. Suurin osan kaupunkilaisista malttanee pysyä nahoissaan äänestyspäivään asti. Jotkut ohikin. Keskiviikon valtuuston ketterästi hoksauttaen läpiviety kokous ei tarjonnut listallaan nykyvaltuutetuille ruutuaikaa. Suurin osa parikymenminuuttisesta kului nimenhuutoon. Sellaista se joskus on. Todennäköistä on, että torilla ei vaalien tiimoilta tavata makkaran, hernerokan ja lettujen äärellä. Muulla tavoin pitää ehdokkaan näkyä ja kuulua. Haastava homma. Sosiaalinen media on yksi väylä tavoittaa mahdollisia äänestäjiä. Tai saattaa heidät raivon partaalle. Jotkut lukevat vielä lehtiä, vaikka eivät tilaakaan. Vaalikoneilla tavataan. Ehdokaskuva otettu. Totinen, hymyilevä vai nauravainen? Totinen näytti passikuvalta, nauravainen piruilevalta. Hymyilevä tuli. Näytti tutulta.

Ei pienessä kaupungissa suuressa ryhmässä ihan kauheasti ääniä tarvitse läpimenoon. Jokainen saatavilla oleva kuitenkin. Yksikin on ratkaiseva. Tästä voi tarkastaa viime kuntavaalien henkilökohtaiset äänimäärät Porvoossa. Suurin voittaja oli jälleen äänestämättömien puolue. Muinoin 1980- luvun kuntavaalikampanjassa ivattiin mäntiksi jos jätti äänestämättä. Nuoria tavoiteltiin. Nuoret kuuntelivat silloin Maukka Perusjätkää ” Vaatteet on mun aatteet” ja suurelta osin jättäytyivät kledjuineen mäntiksi. Lehdistössä on väläytelty vaalien siirtämistä. Tokkopa. Vaikka siirrettiinhän edellisiäkin.

Kummallista tässä koronamaailmassa on, että osalla yrityksiä menee yllättäen taloudellisesti oikein hyvin. Osinkoja maksetaan. Telkkarissa asiantuntija totesi, että kulurakennetta on karsittu (= porukkaa pihalle). Jep. Joillakin menee kuitenkin hyvin huonosti. Mietipä itsesi rokkibändin perussoittajaksi. Milloin mahtoi perusbasistilla olla viimeksi keikkaa? Kaupungille rahaa on tullut yhteisöveron ja koronatukien myötä reilusti. Kevään isot yyteet ja säästösopimukset ovat muisto vaan. Kirstun pohja ei häämötä pariin vuoteen. Iltakoulu Kokoniemen liikuntakeskuksen suunnittelusta on tulossa. Eikös sinne nyt myös skeittihalli järkätä? Koronan vuoksi evätty elämä alkaa näkyä lapsissa ja aikuisissa.

Livenä ehdokastaan voi tarkkailla kahden metrin etäisyydeltä ja tehdä maskin takaa havaintoja josko ne pilkistävät silmät tosiaan ovat sielun ja arvojen peili. Joissain peruspuolueissa on halua tehdä, kenties värittömistä, kuntavaaleista hallitusvaalit. Mänttiä. Oman kylän asioista valtuusto päättää; ei Suomen liittymisestä YK:n turvaneuvostoon, ei ydinsulkusopimuksista saati Karjalan palauttamisesta. Porvoon vihreiden paikallinen kuntavaaliohjelma on tässä. 

 Keskiviikon valtuuston listalla päätettiin talousarvioylityksistä ja siirroista. Oli myös pykälä tietojen antamisesta. Valtuuston julkiset tiedot ovat julkisia ja salaiset salaisia. Hallintosääntöön kirjattiin delegointi. Epäselvissä tapauksissa tullee olla yhteydessä hallintojohtajaan. On tullut voimaan uusi tiedonhallintalaki nääs.

Sosiaali-ja terveyslautakunta kokoontui viikko sitten. Valvontaohjelman mukaisesti ja koronatilanne huomioiden on tarkastettu vanhusten (kunnan omia ja ostettuja) hoivayksiköitä etänä ja livenä. Jos on ollut korjattavaa, on palattu paikan päälle yllätyskäynnille. SUPRISE! Ympäristöterveydenhuollon maksutaulukko hyväksyttiin. Todettakoon, että tupakinmyyntilupa maksaa viisisataa ja nikotiinilaastaripiste 66 €. Teurasruhon tarkastus elävänä niin, että se on kuolleena syötävää maksaa virka-ajan ulkopuolella 99 €.

 Ajankohtaisissa asioissa viivähdettiin lautakunnassa pitkälti toista tuntia. Toimialat kertoivat jono- yms. tilanteista. Kiireellisesti hoitoa saa heti mutta muutoin ollaan nippa nappa hoitotakuun puitteissa tai pahasti jäljessä. Jos hätä hammashoitoon hoitoon ei ole akuutti, ei poran alle joutumista tarvitse pelätä reilusti yli puoleen vuoteen (8-9kk).höh. Aikuissosiaalityössä tarvittaisiin väkeä vaan määräaikaishommiin ei löydy hakijoita. Tyvärr. Kuinkahan tuota samaa resurssia ymmärtääkseni käyttävä työllisyyden kuntakokeilu mahtaa tähän vielä vaikuttaa? Kotihoidon ruokapalveluun ovat asiakkaat olleet melko tyytyväisiä. Jäähdytetty alku, pää- ja jälkiruoka tuodaan kahdesti viikossa. Lämmitysapua on saanut jos on tarvinnut. Itse saa valita mieleiset ateriat. Palvelulla on parisataa käyttäjää.

Täytän helmikuussa 35 vuotta. Tai jotain. Ei olla niin kovin tarkkoja, ei senkään suhteen olla minkä ikäinen rakas kotikaupunkimme on. Kun juhlimme neljännesvuosisata sitten 650-vuotista olemassa oloamme, julkaistiin juhlan kunniaksi historiikki. Siinä todettiin että ei kaupunki niin vanha ole. Pikkuseikka. Bileet pidettiin ja tänä vuonna juhlitaan sitten 675-vuotisjuhlaa. Kyllä kotikaupunki juhlat aina välillä ansaitsee. Olkoot vaikka nimipäivät.

Juhlapäivistä mieleen, että kohtahan juhlistamme kansallisrunoilijamme synttäreitä. Syksyllä luin Panu Rajalan tuoreehkon kirja Runebergin elämästä. Varsin oiva opus. Analyysiä ja pusipusijuttuja (ainakin kirjeiden tasolla) Emilien kanssa. Se nyppii, että mielestäni parhaat tortut leiponut Henrikssonin leipomo on uuden omistajatahon myötä onnistunut sössimään perheyrityksen perinnön niin perusteellisesti, ettei vuokaleipää, eikä varsinkaan niitä torttuja, löydy mistään.

 Semmoinen kuivempi, karvasmanteliöljyllä ja vattuhillolla on mun mieleen. Laskiaispullasta en niin vaahtoa. Kunhan siinä sitä on.