Oli synkkä ja myrskyinen yö. Vesi nousi joessa peittäen
Wileniuksen telakat. Nousi yhä ja täytti Taidetehtaan parkkihallin. Volvot
valuivat hallista ulos ja hotellivieraat soutivat Näsin kivelle turvaan. Ohi
lipui citymarketin irronnut valomainos. Junaliikenne lentokentälle oli
keskeytetty. Talonmies hakkasi kaksinkäsin rumpupeltejä selkänsä takana.
Maapallo lonksui itsensä ympäri napajäiden sulaessa. RIITTÄÄ!
Untahan tuo. Klassinen aloitus. Edward Bullver-Lyttonin
romaanin Paul Cliffordin avauslause. Ylellä oli visa, jossa piti tunnistaa
klassikkokirja avauslauseesta. Tuota Cliffordia en tunnistanut. Luulin ,että
Ressu. Muut tunnistin kyllä. Täytyy tuo opus laittaa seuraavan kesän
klassikkolistalle.
Vedet eivät nouse, jäätiköt sula. Täyttä puppua. Tämä tuli
ilmi yhden valtuutetun pönttöpuheesta keskiviikon valtuustossa. Oltiin
päättämässä yli vuoden pakerruksen jälkeen Porvoon kaupungin strategiaa; Unelmien Porvoo 2030. Otsikko tuntuu hassulta kun sen kirjoittaa. Kyllä
siitä minusta tuli parempi strategia kuin edellisestä. Oli lukuisia työpajoja, kuulemisia
ja katukyselyjä. Kaikilla kaupunkilaisilla oli mahdollisuus osallistua.
Enemmänkin olisi voinut osallistua, kuten aiemmin olen todennut, kyllä kuultua
kuunnellaan. Varmaan tekstistä vieläkin jotakin olisi voinut muuttaa mutta joskus
työn on oltava valmis. ”Pöhinää” sana jäi. Höh.
Nyt olemme yhdessä päättäneet olla paras arkenakin, olla suosituin
kotikaupunki, on kaupunki elämää ja olemme ilmastotyön edelläkävijöitä (paitsi
se yksi). Unelmistahan otsikossakin puhutaan. Hyvä se on. Tehdään seuraavasta
parempi. Paljon muuta ei valtuustossa ollutkaan. Talouden ja toiminnan seurantarporttia oli käsitelty lautakunnissa, eikä siten (kaiketi)juuri kukaan nyt
innostunut kommentoimaan. Toimialojen ennusteiden mukaan oltaisiin tässä
vaiheessa menossa parimiljoonaa nokilleen. Loppuratkaisu on nähtävillä sitten
tilinpäätöksessä. Kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen osuudessa pisti silmään
teksti yltiörauhallisesta kesän Factory Festistä:” Vaikka paikallisten
asukkaiden osallistumistavoitetta ei täysin saavutettu, toteutuivat tavoitteet
Taidetehtaan alueen testaamisesta näin suureen tapahtumaan ja uusien
asiakasvirtojen ja verkoston kasvattamisesta. Saamatta jääneet tulot tasautuvat
3. osavuosikatsauksessa.” Hmm. Katsellaan sitten sitä tilipäätöstä. Itse täytin
osallistumistavoitteen yhden päivän osalta. Ei siellä kyllä kauhiasti ollut
ulkopaikkakuntalaisiakaan. Oli ihmisten hellekesän tavoitteet toisaalla. Ei
sentään osallistumisvelvoite. Vilskettä valtuustosaliin toivat edes takaisin liikkuvat lukuisat allekirjoitusta toivoneet aloitepaperit.
Sosiaali-ja terveyslautakunnassa isoimmat asiat toissa
viikolla olivat ehdotus tulevasta talousarviosta ja kouluterveyskyselyn
tulokset. Klubitalotalo sai 80 000 € tuosta vaan. Hyvä niin. Oppilaiden ruokailutottumuksia, nukkumista ja
päihteiden käyttöä ja montaa muuta asiaa voi tarkastella THL:n sivuilta. On
kuntakohtaista ja valtakunnallista dataa. Tuloksia tullaan käsittelemään
useissa työryhmissä. Keskeisimpänä huomiona nostettiin esiin, että porvoolaiset
nuoret kokevat terveydentilansa hieman heikommaksi kuin muualla Suomessa. Raportin
johtopäätöksissä Lasten ja nuorten hyvinvointiryhmä aprikoi olisiko koulujen
huono sisäilma syynä. Koko maa on täynnä ilmavaivaisia kouluja. Porvoossa
nousee uutta ja tervettä (toivon mukaan) miljoonilla lähivuosina. Oppilaat
vastaavat kyselyyn koulupäivän aikana netissä.
Talousarvion yhteydessä toimialat kertoivat toiminnastaan ja
saimme selvitystä mm. Näsin kiirepäivystyksen ruuhkista ja onnettomasta
puhelinvastaajapalvelusta. Käsittämätöntä digimeininkiä. Korjausta asiaan on
tulossa. Kiirepäivystykseen voi mennä aikaa varaamatta. Kiire jää odotustilan
tunnelmaan. Reilusti alle tunnissa pääsee hoitajan käsiin ja hoitaja
määrittelee tarvitaanko lääkäriä. Sitten taas odotuspuolelle lukemaan Annan
joulunumeroa ja odottamaan tohtoria. Lapset pääsevät nopeammin. Joka
tapauksessa tuntui siltä, että asioihin on tartuttu ja kehitystä on tulossa
usealla saralla. Ja talous ei annetussa
kehyksessä pysy ja yli ollaan menossa muutama miljoona. Menot ovat n. 165
miljoonaa. Erikoissairaanhoidon tarvetta on vaikea ennustaa. HUS on ennustanut
meidän puolesta ja jos ei syysliukkailla moni telo rankaansa, ollaan mainitut
miljoonat ylittämässä.
Sairaalajuttuihin liittyen oli sairaalalautakunnalla
seminaari ja kokous viime viikolla.
Paljon on kehitystyötä käynnissä. Itseä jäi
mietityttämään kuinka henkilökunta pysyy mukana uudistusten pyörteessä. Työaikalistojen
kanssa ei ainakaan pysynyt. Meille kyllä selvitettiin taustaa ja jäi tuntuma, ettei
kaikki nyt ihan niin mennyt kuin lehdistöissä annettiin ymmärtää. Saimme
selvitystä kotisairaalasta ja tehostetusta psykiatrisesta avohoidosta. Tulee
vallan mieleen sairaalasarja House. Kaikki talossa, kotona. Psykiatrisella
puolella on Vipa (vireillepano) – hankkeen (sairaala maailma vilisee kaiken
maailman lyhenteitä) kanssa saatu hoitoon pääsyä nopeutettua. Päivän aikana
pitäisi päihde-tai psykiatrisenhoidon asiakkaan päästä hoitoketjussa niin pitkälle
kuin mahdollista. Hyvä niin, sillä vuodepaikat vähenevät. Se House you know.
Vielä vähän. Event Factoryn hallitus kävi Hanasaaressa pähkäilemässä
tulevaa talon strategiaa. Varauskanta näyttää hyvältä. Voice of Finland tuo
produktionsa tehtaalle ja innokkaimmat ovat varmaan jo lippunsa saaneet.
Esiintymään päässee koelaulun jälkeen. En o aatellut. Tänä viikonloppuna on
Porvoossa jazzfestarit ja syksyllä tulossa konserttia Grandiin ja Tehtaalle ja 123:een.
Aika kivasti näin pieneen kylään.
Ja maanantaina kaupungin hallitus päättää hotellista
Valtimon taloon. Tulisiko sen nimeksi Hotel Arteria (lat.). Ja se uni. Valtimon
talossa oli talonmies Lumbegin (nimi muutettu). Hän tuli aina perjantaiehtoisin
häiritsemään meidän bänditreenejä Valtimon talossa 80-luvun alussa. Talo oli
silloin tyhjä ja meillä oli treenikämppä talon toisessa kerroksessa. Hulppeat
tilat. Hyvä sijainti. Kamala roudata. Kamala akustiikka. Hyvä jatkopaikka. Talomies
Blumberg (nimi muutettu taas) tuli siis (änkesi) esittelemään rumputaitojaan.
Hän sijoitti rumpalin kaikki pellit selkänsä taakse, kolisteli tomeja ja huitaisi
aina väliin voimakkaasti molemmin käsin selkänsä taakse pelteihin. Semmoinen
oli se Spilberg (nimi muutettu jälleen).
