Kaupungin valtuuston porukkaa on tullut nähdyksi vain vilahduksina etäkokouksen ja iltakoulun nimenhuudoissa. Alkuseremonioiden jälkeen kamerat ovat enempi pysyneet kiinni ja koneen uumenista kantautuu valtuutettukollegojen hyvä tai huono soundisia puheenvuoroja. ” Aina kun sä puhut, tulee ongelmia”.
Puheenvuoroja
tuntuisi olevan vähemmän kuin valtuustosalissa. Voisi luulla, että kun ei
tarvitse siirtyä ilmaisunsa ajaksi puhujapönttöön, olisi helpompaa käyttää
ääntään. Saattaa myös olla, ettei haluta pitkittää kokouksia, jos ei ole asiaa
(eikä yleisöä). Ensimmäisenä valtuutettuvuotenani ihmettelin (ja kyllä
vieläkin aina välillä), että kenelle ne täällä puhuvat. Asioita on aika tarkkaan
valmisteltu jo etukäteen. On paikalla toki aina joku toimittaja. Saattaa
nielaista täkyn, jos oikein nasevasti pistää. Eivät kaikki suinkaan käy puhumassa
valtuustosalissakaan ja harvoin asiat kokouksessa puheilla muuttuvat. Joskus
kyllä. Ehkäpä seuraavassa valtuuston
talousarviokokouksessa.
Tulevan vuoden talousarvion ja tulevien vuosien taloussuunnitelman tiimoilta oli iltakoulu valtuustolle. Puolueiden kammareissa on viilattu tekstiä ja pilkunpaikkoja kaupunginjohtajan esityksen pohjalta. Rahaa ei nyt juuri varmaankaan vaadita mutta rahankäytön järjestykseen puututtaneen.
Keväällä
valtuusto puuhasi kestävän talouden ohjelmaa, koska kaupunki oli ”ajautumassa
selvään ja syvään taloudelliseen kriisiin.” Hätään ensihelpotuksena kaupunginjohto
keksi käynnistää yt-neuvottelut ja lomauttaa osan duunareista (samoin kuin monessa
muussa firmassa). Olisi hieman voitu odottaa. Nyt taannoisessa kokouksessa
kiiteltiin henkilöstöä jaksamisesta. Osa kiittelijöistä oli keväällä
lemppaamassa porukan pellolle. Säästötavoitteita määrättiin ja niiden myötä
lautakunnat perkasivat budjettejaan syvästä kriisistä pelastautumiseksi.
Ja kas! Hoccus poccus ziliaccus! Fyrkkaa tuli Sannan
putiikista enemmän kuin kukaan kaupunginjohdossa arvasi. Väkeään ulospotkinut
Nestekin maksaa kivasti ja valtion tuella vieläkin kivammin. Nyt näyttää siltä,
että mikäs tässä. Hyvin selvittiin. Henkilöstöä ei tarvinnut lomauttaa ja
palvelut pelaavat, eikä veroprosenttiin tarvitse kajota näin ennen vaaleja (mä
saattaisin kyllä). Siis kuntavaaleja, ei ensi viikon pressan. Talousjohto
ennusteli, että seuraavakin vuosi menee näillä suht.ok-spekseillä mutta sitten
ollaan taas isosti lirissä. Silloin onkin jo uusi valtuusto pähkäilemässä. Allekirjoitin
muuten ehdokaspaprut ja olen siis yhtenä ehdokkaana ensi kevään vaaleissa siihen
seuraavaan.
Koronaviruksen myötä muotoutunut uusi normaali jäytää taustalla lasten, aikuisten ja vanhusten mieliä. Kouluissa (tai koulun ulkopuolella) mätkitään kuonoon ja medioissa räyhätään maskeista ja ihan mistä vaan mihin sopivasti saa tarrattua kiinni. Melkotositv-ohjelmissa kampitetaan kaveria armotta Sohvaperunoista sinkkukisoihin. Heli ja Aki kurmoottavat Markkua. Kokki räyhää kebab-ravintolassa.
Kaikki kantavat huolta lapsista ja nuorista. Tulevassa
talousarviokokouksessa varmasti suosittu puheenaihe. Ja miksei ei olisi. Kouluilla
on kiusaamisen vastaisia ohjelmia (Kiva) ja juuri alkaa Ankkuri-toiminta. Ulkopuolisia
firmoja häärää tukemassa lapsia ja nuoria. Taannoin sote-lautakunta juuri
päätti, keiden palveluja voidaan käyttää. Palveluntarjoajia on useita. Aikuisia
lisää sinne ja tänne. Hyvä niin. Montako laitetaan? Montako isää, montako äitiä,
montako psykologia? Kuka kantaa vastuun? Ei ainakaan vastaamo.fi. Ehkäpä vastuu
kaikkien hyvinvoinnista on vain sulla ja mulla.
Raatihuoneen torin joulurauhan julistus peruttiin. Jonakin
pimeänä yönä, kohta ei tarvitse olla yökään, joku kaupungin puhis julistaa
joulurauhan videolle ja sitä voi sitten katsella etänä kodissaan, kun kinkulta ehtii.
Saa kyllä kuka tahansa julistaa. Ajattelin tuosta kotoportailta lähipiirille.
Jouluun on vielä
aikaa. Nautitaan ensin marraskuu. Jokos sitä glögiä arvaisi nauttia?
