Sain vaaleissa 106 ääntä ja sillä pääsi tällä kerralla
valtuuston vihreiden ryhmästä. Viime kerralla ei olisi päässyt. Kiitos
tukijoille. Vihreillä oli laaja lista ja ääniä jakaantui monelle ehdokkaalle.
Ei kuitenkaan tarpeeksi monelle ja tarpeeksi montaa, jotta kahdeksan hengen
valtuustoryhmä olisi säilynyt, saatikka kasvanut. Kaksi paikkaa jäi tyhjäksi.
Ei toki tyhjäksi mutta siinä istuu joku muu. Vaalien jälkeen ei jäädä
ihmettelemään, (vaikka moni varmasti ihmettelee yhä) vaan neuvottelut uusista
lautakunta yms. paikoista alkavat heti. Vanhat someryhmät sammuvat ja uudet
alkavat. Juna kulkee. Osa jäi asemalle, mukaan hyppäsi uusia. Joku juoksee
perässä kuin Loiri Pojat-elokuvassa. Osa roikkuu kahvassa. Laiturilla
vilkutetaan ja häivytään arkiaskareisiin.
Ihan kamalasti jäi
ääniä Porvoossa käyttämättä. Liki 18 000 äänioikeutetulle tää ei ollut se
juttu (ääniä Porvoossa on 40371.) Ei kiva. Täysin oikeutettua toki. Ehkä hiljaisuus
on luottamuksen osoitus päättäville elimille ”hoitakaa hommat”, todennäköisesti
epäluottamuksen ”kun mikään ei kuitenkaan koskaan muutu.” Kirkko on siellä
missä ennenkin, joki virtaa ja uimahalli on kesällä kiinni. Korona aika paljon muutti. Ehdokkaat voivat
palautua normaaliin elämään. Hatun nosto kaikille ehdokkaasi ryhtyneille. Se
vaati pokkaa. Oikeusministeriön sivuilla selkeät tarkastetut tulokset monesta
vinkkelistä. Täältä.
Muutamat lautakunnat ja valtuuston kokoukset vielä nykyisellä kokoonpanolla. Kesäkuun lopulla vallan livenä, kun todennäköisesti valitsemme sivistysjohtajan sivistysjohtajaksi. Vaalinhan se on. Kolme ehdokasta.
Sosiaali-
ja terveyslautakunnassa esiteltiin seikkaperäisesti Itä-Uudenmaan vammaispalvelujen
tiivistäminen ja yhteistyö projektin yhteenveto. Lukuisia erilaisia hankkeita
ja pilotointeja. Tarkoitus sopeutua, nyt jo melko todennäköiseltä näyttävään, sote-uudistukseen. Etsivä lähityö puolestaan kuulosti todella hienolta
projektilta. Etsivä lähityön tiimi jalkautuu asiakkaan luokse konkreettisesti.
Etsitään ja tuetaan. Läppäri mukana. Byrokratian kiemuroissa autetaan. Puistoissa,
toreilla, ostareilla ja siellä missä ihmiset liikkuvat. Kaiken ikäisiä kansalaisia.
Ihmisiä, joille matalakin kynnys on korkea. Ei bonuskorttikansaa.
Valtuustossa isoimpana asian oli tilinpäätös. Kaikkien
valtiolta tulleiden tukien seurauksena tehtiin hyvä tulos kaikista
ennakkopeloitteluista huolimatta. Uuden valtuuston on ainakin alkuun helpompi
hengittää, eikä tarvitse heti olla laatimassa säästösopimuksia. Tosin kaupunginjohtaja
teki duuniaan ja maalaili puheenvuorossaan talouden uhkakuvat tuleville
vuosille. Toivottavasti ei tule uusia vitsauksia pelastamaan taloutta vaan ihan
näillä omilla pärjäillään.
Tilinpäätöksestä saa hyvä kuvan siitä, miten kaupunki toimi vuonna 2020. Porvoon pyörittäminen maksaa reilun miljoonan päivässä. Kulttuuripalvelujen nettomenot asukasta kohti 42,3 € ja siitä museo- ja näyttelytoimintaan 17,2 € per pää. Kirjastoon satsattiin viitisen kymppiä ja siitä aineistomenoihin viisijapuoli. (Saisiko sen Blues news lehden taas tilattua mun ja parin kaverin osuudella?) Liikuntapalveluihin satsattiin vähän yli satanen asukasta kohden.
Kiinnitti huomiota AE:n koulun lähiliikuntapaikan kunnostus.
475 000 euron hintalappuun tuli kolmekymmentä prosenttia lisää ja loppuhinta oli
617 000. On siellä hienot tenniskentät ja tekojää. Aika yllättävästi pallo
pomppaa hiekkatekonurtsikentällä. Padletin pelaajille suunnitellaan uutta
kenttää (laatikkoa) Kokoniemeen. Kiva peli sekin. Aika vähän kerralla kylläkään
pääsee pelaamaan. Olisiko nyt seuraavalla valtuustolla aika pistää rahaa siihen
skeittihalliin.
Lämpöä luvassa. Hyvää keskikesää! Nautitaan kaikesta mistä taas saa.
