Valtuusto ei viime kuussa kokoontunut. Ei ollut asiaa.
Sinänsä hyvä niin,säästyi liki kymppitonni yhteistä rahaa. Viime
keskiviikkoisenkin valtuusto kokouksen lista näytti aluksi heppoiselta. Jos
alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi menty, olisivat asiat olleet paukuteltuja
varttitunnissa. Mutta. Dadaa ! Taas
putkahti käsittelyyn Tolkis Skola. Tilanne on mielenkiintoinen. Itse olen jo
ainakin kolmasti ollut päättämässä koulun perustamisesta. Nyt asia tuli
valtuustoon, koska viime tapaamisen jälkeen olivat kustannukset tarkentuneet ja
hintalappuun oli tullut satojatuhansia lisää.
Kaupunginjohtajakin oli nyt
tilannetta hämmentämässä. Hän oli tehnyt alkuviikosta esityksen, jossa koulu
tulisi mutta pienempänä ja pienemmällä liikuntasalilla.
Kouluhan on osin
tulossa v.2005 valmistuneeseen entiseen suomenkieliseen koulurakennukseen. Seiniä
ja opettajainhuonetta siirreltäisiin. Tuunaaminen maksaa. Karsintaakin oli jo tehty,
ettei hinta vallan kamalasti olisi noussut aiemmasta päätöksestä (jota olin kannattamassa).
Uudessa esityksessä oli tingitty tammisista ovista ja laattioista. Mänty
kelpaa. Myös dynaamisesta valaistuksesta oli tingitty. Oli ihan pakko googlata
mikä se on. Ei mitään normivaloa vaan Philipsin mukaan: ”Se vaikuttaa myös
ajatuksiimme ja tunteisiimme. Kirkkauden ja sävyjen saumattomilla muutoksilla
voidaan luoda hyvänolontunteita.”Jep. Faija-vainaa tapasi sanoa: ”Joku roti kerjätessäkin.” Aurinkoisten
kesäpäivien helliessä voi todeta, että vaikuttaahan se. Se valo. Hyvänolon
tunnetta kokivat äänestyksen voittaneet RKP:n ja Demarien valtuutetut. Suurin
osa vihreistä heivasi takin nurin päin ja kannatimme kaupunginjohtajan
karvalakkimallia. Minäkin. Niin tai näin. Ruotsinkielinen koulu olisi tullut
joka tapauksessa. Seuraavaksi kinattaneen siitä, löytyykö kouluun oppilaita.
Jos ja kun tilaa jää yli, voisi rakennukseen perustaa strategiasessioissakin esiin
nousseen englanninkielisen kansainvälisen koulun.
Viikolle osui myös sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous.
Edellisestä meetingistä en kirjoittanutkaan. Todetaan näin jälkikäteen, että
eräästä hankintapäätöksestä oli valitettu. Oli ollut kaksi firmaa tarjolla ja
meidän annettiin ymmärtää, että tämä on ihan okei. Ei ollut, totesi kokouksessa
lakimies ja homma menee hankintaoikaisuvaatimuksen jälkeen uudelleen
valmisteluun. Vähänkös nolotti. Saimme selvityksen sosiaali- ja terveystoimen
kuljetusten järjestämisestä sen jälkeen kun heinäkuun alussa taksitoiminta
tyystin uudistuu, tuhoutuu, sekavoituu, halpaantuu, järkevöityy, tai typeröityy
(alleviivaa mieluisa vaihtoehto). Anyway 9kk on aikaa järjestellä asiaa. Odotusajan
tutut Porvoon taksit hoitavat kuljetukset (8 matkaa/asiakas/kk). Saattavat
hoitaa sen jälkeenkin. Asiassa on vielä monta muuttujaa.
Tämän viikon tiistaina lautakunnassa saimme kattavan
selvityksen Uusimaa 2019 hankkeesta. Tämä on hanke, jossa valmistaudutaan uuden
maakuntamallin tuloon. Esityksen mukaan kulisseissa ollaan jo tosi pitkällä valmisteluissa.
Ainakin valmisteluorganisaatio fiilaa monella saralla, monen henkilön voimin
palveluita meidän parhaaksi. Soteliikelaitos mainittiin. Työväkeä kuin
ladatehtaalla, liki 60 000. Enää puuttuvat vain maakunnat ja se sote. Pian
nähdään puuttuuko maasta hallituskin. Lautakunnalle esiteltiin myös lasten-ja
nuorten hyvinvointiverkosto. Jos kaikkien työryhmien suunnitelman mukaiset
kokoukset ja suunnitelmat toteutuvat myös ruohonjuuritasolla, niin lapset ja
nuoret tulevat voimaan vallan mainiosti. Verkoston kaavio powerpointislidessä
näyttäisi verkosto pörräävän keskenään ylemmällä hallintotasolla. Taisin tajuta
väärin.
Hallituksen kärkihankkeita on myös hanke, jossa kehitetään
ikäihmisten kotihoitoa ja kaikenikäisten omaishoitoa. Alkuperäisessä
suunnitelmassa on paljon hyviä ideoita. Rahaa ei tosin luvata. Porvoossa on
pilotoitu tehostettua kotikuntoutusta ja tulokset ovat olleet ” Tosi lupaavia.”
Kiva. Kuten aiemmin on tullut kirjoitettua, on sosiaali- ja terveyspuolella
käynnissä monenlaista pilottia, kärkihanketta ja uudistusta. Pakkohan
palveluiden on kehittyä kun kehitetään. Kait. Henkilökunnalle jaksamista ja
sijaisia kun ei enää jaksa.
Loppuun pari pikku huomiota. Haimme Korkeimmasta
hallinto-oikeudesta valituslupaa jokicittarin kaavan kumoamiseksi.
Lähikuukaudet näyttävät ottavatko asian käsittelyyn. Sillä aikaa voimme ihailla
ensimmäisiä Länsirannan taideteoksia. Siellä on liikennevaloja vastapäätä
semmoinen Pikku Kakkosen kärmestä muistuttava ihan kiva pötkö. Ja se vaasi sen
vieressä, se on yllättävä ja komea. Mieliä on näistä ja tulevista teoksista
varmasti moneen suuntaan, varsinkin toiseen.
Karjalaiskyläntie sai sitten ihan virallisestikin pitää
nimensä. Piti pari kuukautta sitten aiheesta kertoessani siteerata Göran
Selenin Porvoon Maalaiskunnan historiikkiä s.210. Unohtui. Muinoin oli kova
into kääntää paikallisnimiä suomeksi ja varsin metkoja ehdotuksia oli nimitoimikunnalla
tarjolla maalaiskunnan valtuustolle vuonna 1974. Tässä muutama:
Bjurböle-Majavakylä, Stensböle- Kivelä, Veckjärvi-Vehkajärvi, Fagersta-
Kaunisto, Kråkö-Varissalo. Valtuusto torpedoi kaikki. Nimiin palattiin v.1977.
Todettakoon vielä, että Fredi on Taidetehtaalla ensi
maanantaina ja siellä voit olla torstaina iltapäivällä vaikuttamassa (kenties)
siihen mitenkä empirekaupunkia pitää kehittää, vai pitääkö.
Todettakoon myös, että kesäloma alkaa
koululaisilla ensi lauantaina. Se on kiva todeta. Se koskettaa.
