Vilkas viikko yhteisten asioiden hoidossa. Maanantaina oli
valtuuston iltakoulu organisaatiomuutoksesta, tiistaina aluevaltuuston koulutus
ja päälle kokous. Keskiviikkona kokoontui kaupunginvaltuusto. Kaikki livenä
paikan päällä.
Iltakoulussa esiteltiin tulevan jämäporvoon
organisaatiomallia. Jämä siis hallinnon ja talouden kannalta, kun sosiaali- ja
terveyspuoli häippäsee ensi vuoden alusta Itä- Uudenmaan hyvinvointialueelle.
Tehtäväalueista tulee palvelualueita. Palvelualueilla toimintoja jakaantuu
hieman eri otsikoiden alle kuin nykyisin. Kuinka ne jakaantuvat on vielä pohdinnan
paikka valtuustoryhmille. Kulttuuri ainakaan sanana ei näy. Muutoinhan Porvoo
on ennusteiden ja ilmeisen strategisen tahtotilan myötä turpoamassa neljänsadan
asukkaan vuositahtiin aina 70 000 asukkaan unelmaksi. Vai onko? Halutaanko?
Nyt juuri kasvettiin Kotkan ohi. Hunterskin voitti Titaanit.
Aluevaltuusto kokousti toista kertaa. Viimeksi oltiin
Porvoossa Taidetehtaalla. Tällä kertaa kokousareena oli Sipoossa uusi koulu
Sydän. Viime kerralla nuijittiin päätöksiä, joita oli jo hyvästi etukäteen
valmisteltu. Äänestettiin toki. Omista liksoista. Sadan seitsemänkymmenen euron
kokouspalkkiota pidettiin liian isona ja äänestyksen jälkeen ei sitä enää
sellaisena pidetty. Muilla alueilla kuulemma enempi. Laskin, että puolueen
osuuden ja verojen jälkeen jää jäljelle noin yhdeksän kymppiä. Onhan se toki
rahaa. Kiva, ettei tarvitse hirveästi maksaa. Kokouksen alussa ministeriön
heppu viime kerralla kertoi, että alueille on tulossa liki kuusisataa
päätettävää asiaa. Kertoi myös, että Porvoossa ollaan hyvissä asemissa. Vihreät
teki aluevaltuuston ensimmäisen aloitteen matalankynnyksen mielenterveyspalveluiden
järjestämisestä jokaisen hyvinvointialueen kunnan alueella.
Sipoon kokouksen
pääaihe oli alueen kuntien tilojen ja kiinteän omaisuuden luovutuksesta
hyvinvointialueelle. Porvoosta siirtyvät miltei kaikki terveydenhuoltoon
liittyvät tilat alkaen Näsin terkkarista aina koulujen terveydenhoitotiloihin
ja tietysti kaikki paloasemat. Osin siis vuokralle kolmeksi vuodeksi. Siitä kunnille
tuloja. Sen jälkeen? Myydään, pidetään tai huolestutaan? Henkilöstön kanssa
samat manööverit. Vajaat kaksi ja puolituhatta työtä harmonisoidaan ja siirretään.
Pientä viilaamista on mm. apuvälinekeskusten kannalta. Viime kaudella, kun olin
sotelautakunnassa oli aiheena Porvoon apuvälinekeskuksen siirtyminen HUSin
alaisuuteen. Ei siirretty. Oli aika pitkälle vastapuolelta jo valmisteltu.
Sekös heitä kummastutti. Miten lie nyt käy. Tiistain Sipoon reissun koulutusosuus
liittyi varmaan aika monelle osallistujalle tuttuihin kokouskäytäntöihin ja hallintoon.
Seuraava aluekoulutus liittyy strategiaan.
Valtuustossa oli esillä Kokoniemen liikuntakeskuksen
suunnitelma. Maailman mullistukset eivät valmistelua tunnu hetkauttavan (kyllä
voisi) vaan edetään jäähalli edellä. Valtuustoryhmien välillä työ sujui
jouhevasti. Itseäni huolettaa Kokonhallin säädöt. Alun perin oli halli
tarkoitus pyhittää nuorisohalliksi vaan nyt siitä, sitten joskus, on tulossa
monitoimitila vauvasta vaariin. Toki jees, mutta ei sinne skeittiramppeja
silloin varmaankaan mahdu. Toivoa sopii, että skeittihalliprojekti saadaan
onnistumaan toisaalla, siinä missä myös bändikämppäkulttuuritila Tarmolaan.
Pensselitehtaalle sutinaa. Heh. Hankkeisiin varatut rahat tuskin riittävät,
mutta näihin voisi lohkaista vipuvoimaa reilusti ylijäämäisestä
tilipäätöksestä. Ei tuntuisi juuri missään.
Linnajoen koulun pihamaata myllätään miljoonalla ja se on
oikein hyvä juttu. Pöhlö juttu oli, että valtuustolla ei ensin ollut mitään
liitteitä esitykseen asiaa koskien. Semmoinen sikasäkissä fiilis. Kun toivottiin tuli
tilapalvelujen johtaja esittelemään kuvan. Sinne tulee karusellikin!
Viime blogissa aprikoin maailman johtajien mielenliikkeitä
ja sittenhän jo seuraavana aamuna ylittivät tankit Ukrainan rajan. Yli kuukausi
on tätä kamaluutta seurattu ja ties kuinka monta päivää, viikkoa, kuukautta,
vuotta on vielä edessä. Sama juttu kuin koronan kanssa (iski se pentele; pikkunuha,
makuhaju veks). Mikään ei jää ennallaan. Eivät kaupungit, eivätkä ihmisten
mielet. Äidit ja lapset pakenevat. Ei voi välttyä ajattelemasta omaa äitiäni ja
mummoani (äidin äitiä) evakkojunassa matkalla Muolaasta kohti jotakin. Kahteen
kertaan.
Natosta keskustellaan. Okei. Onko siinä kohta juuri
keskustelemista? Ollaan kumppaneita. Seiskan tyyliin ”emme seurustele, olemme
vain ystäviä”. Pressan mukaan naapuri saattaa olla ikävä ja töniä kun
keskustellaan, ronskinpuoleinenkin. Vasta-askelista puhuttiin Ykkösaamussa.
Tuskin letkajenkkaa, ehkä quicksteppiä. Hyvin todennäköistä jotakin keljua on
tulossa, jollei sitten ole silloin jo naapurilla puitavaa ihan kotioloissaan. Vierustoverina sadisti koulukiusaaja, jonka vastapainoksi haetaan turvaa reilummalta (tällä
hetkellä) ja vahvemmalta korstolta.
Julkaistiin bändin kanssa (Sleepwellers) seitsemäs levy. Jos
ei halua fyysistä cd-lättyä hankkia voi musaa aprillipäivästä lähtien kuunnella
suoratoistoista. Levy on jo soinut aika kivasti Radio Suomen musaohjelmissa.
Patteriradiollakin onnistuu.
Mutta joo. Tiekarhu on herännyt talviuniltaan. Bongasin
viimein kotikadulla, harmaahaikarat raakkuvat Kokoniemessä, mustarastasta
laulattaa ja lumetkin sulavat joskus. Business as usual.
