tiistai 28. huhtikuuta 2020

JAHKAILUA,EHKÄILYÄ JA MIELIPAHAA



Huomenna olisi ollut valtuuston kokous. Ei kokoonnuta. Ilmeisesti ei olisi ollut asiaakaan, eikä hallintosääntö tunne etäilyä valtuuston päätöksenteossa. Riskiryhmääkin suurin osa väestä. Etäkokouksia on kuitenkin ollut sote-lautakunnalla, sairaalalautakunnanalla ja Event Factoryn hallituksella. Sujuuhan se, mutta tehokkaammalta tuntuu ihan perinteinen lähiyhteys. Eipä silti, etäkokous antaa mahdollisuuksia perinteisestä poikkeavaan kokouskäyttäytymiseen; voi pötkötella sängyllä, kokkailla, kutoa, kakata. Asuste vapaa, ei edes pakollinen. Toki videoyhteys suljettuna, kuten yleensä mikrofonikin. Juuri kun olin tuuminut, että yllättävän hyvin tietoverkot kestävät massiiviset etäpuuhastelut, Telia pamahti. Olisi tämä aika hankalaa kirjeiden välityksellä.

Hankalaa varsinkin koulussa. Etähomma ovat sujuneet varsin hyvin suurimmalla osalla oppilaista ja opettajista. Pienellä osalla ei suju. Huomenna todennäköisesti hallitus antaa ohjeita jatkosta. Itse toivoisin, että koulut avautuisivat edes osittain; alaluokat ja erityisen tuen oppilaat, ehkä ysitkin kouluun. Osa ei ehkä tulisi ja osa ei ehkä kuljetuksen puuttuessa pääsisikään. Koska kaikki ovat olleet pääasiallisesti neljän seinän sisällä viikkotolkulla, niin en varmaankaan, ehkä, kukapa tietää, luulisi, arvelisi, uskoisi tai muuten vaan ilman tutkimuksia tai asiantuntijan tai Salen tai Sannan tai jonkun somesiiran näkemyksistä huolimatta tai niiden takia en ennustaisi oppilaista olevan taudin vaan pelkästään repun kantajiksi.

Pitkän kotona kököttämisen seurauksena alkaa puolin, jos toisinkin vanne puristaa päätä. Erityisesti pyöränvanne. Kovasti on sosiaalisissa ympyröissä ja tekstiviesteissä riehaannuttu ketterästi kokeiltavista liikennejärjestelyistä. Ja auttoihan se. No, enemmän vaikutti varmaan pelastuslaitoksen ja poliisin lausunto. Ehdotus on vedetty pois. Ainakin toistaiseksi. Yleensä lausunnot pruukataan hommata ajoissa.
 Ajatus uuden sillan (ennen sanottiin ”uuden”, mutta siis Mannerheiminkadun sillan) yhden kaistan, kaistan osan itseasiassa, kokeiluluonteisesta muuttamisesta pyöräilijöiden käyttöön, sai aikaan hepulin pyöräilykaupunkina, ainakin ennen, tunnetussa Porvoossa.  Eikö olisi voinut kokeilla?  Nyt kadun oikea kaista on useimmiten tyhjä satunnaisia, juuri ennen liikennevaloja vasemmalle kaistalle kiilaajia lukuun ottamatta.  Kokeilemalla olisi nähnyt, onko pyöräilijöitä. Onko tarvetta. Mistä lie olisivat tulleet ja minne matkanneet. En nyt keksi. Ehkä joku olisi tehnyt uuden reitinvalinnan. Ehkä ei. Berliinissä on pyöräteitä keskellä vilkasliikenteisiä katuja. Hyvin toimii. Ei toki täällä. Fillaroitsijoiden roippeita joutuisi naaraamaan joesta.

Keskustan pysäköintimaksutkin aiheuttavat mielipahaa. Riippuu toki, keneltä kysyy. Yleensä on meuhkattu siitä, ettei parkkipaikkoja ole. Konsulttien mukaan on, varsin reilusti. Nyt parkkeeraamista toivotaan maksuttomaksi. Mikäs siinä. Kivahan se. Kaupunki tienaa liki miljoonan vuodessa pysäköintimaksuilla. Voi sen varmaan muullakin tavoin tienata. Sikäli ja mikäli Länsirannan cittari joskus valmistuu, on varmasti silloin ajankohtaista miettiä, olisiko maksuttomuus keino saada keskustaan asiakkaita. Jos siellä enää on mitään miksi asioida.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa oli esillä ikääntyneiden hyvinvointisuunnitelma seuraaville kolmelle vuodelle. Kaikki yli 65-vuotiaat eivät ajele prätkillä, vaan kaikenlaista muutakin aktiviteettia on tarjolla. Suunnitelmassa on soten lisäksi asuntoja, esteettömyyttä, yhteisöllisyyttä ja kulttuuria. Mainittiin, että järjestöjen ja kaupungin toimesta on senioreille tarjolla viikoittain yli 100(!?!) erilaista ryhmää. Ei ehdi Reinot jalassa hautua. Suunnitelmia tarvitaankin. Parinkymmenen vuoden kuluttua, kun itsekin kenties olen yli seitsemänkymppinen, on seiskavitosia, hieman alle nykyisen Mick Jaggerin-ikäisiä, tuplasti enemmän kuin tällä hetkellä (silloin 8500). Sote-väki on tehnyt hyvää työtä poikkeustilassa. Karusta nykytodellisuudesta muistuttavat Näsiin tuodut kylmiökontit. Toivottavasti turhaan tuodut.

Vaikka ei varsinaisia kaupunginvaltuuston kokouksia ole ollut, on valtuusto kokoontunut etänä iltakoulujen merkeissä. Taannoisen Länsirannan cittari-hankkeen iltakoulun suurin yllätys oli se, että mitään yllätystä ei ollut. Hanke etenee ja jossakin vaiheessa haetaan rakennuslupaa. Ainoa mikä hankkeen voisi enää torpata voisi olla se, että Keskolta loppuisi fyrkat. Peruskiveä (vahvasti paalutettua) pääsevät isoimmat kaupungin isät muuraamaan oli hotellitoimijaa nimetty tai ei. Hotellin tilat varmaankin ovat. Ehkä ei tule liikennesumppua, ehkä siitä tulee kauniimpi kuin Puuilon rakennuksesta, ehkä se ei imaise sisuksiinsa työntekijöitä muista kaupungin tyhjenevistä kaupoista ja ehkä (hyvin todennäköisesti) käyn siellä kattoterassilla GT:llä, tai haen kaupasta pussikaljaa ja istun siinä laiturilla hyräillen Börje Koskelaisen Jokirannan bluesia.