Eilen oli valtuuston kokous. Mun edessä oleva paikka on Jocken
paikka. Oli. Siinä oli nyt Jocken megafoni. Jocke poissa. Megafonilla hän
kuulutti turuilla ja toreilla vaalikampanjointien aikaan. Kauas kuului Jocken
ääni. Kun sain tiedon Jocken poismenosta, löi mieli tyhjää, vieläkin. Kuinka helposti
särkyvää ja hetkellistä on elämä. Ei meille tänne jääville jää ja kuin
tyhjään tuijottava katse ja epäuskoinen ”häh?!?”
Ilman megafoniakin Jocken ääni
ja hänen vaikutuksensa kiirivät kauas. Useat ihmiset tunsivat Jocken. He olivat
tutustuneet häneen mitä erilaisimmassa yhteyksissä. Kaikilta on kuullut hänestä
aina vain pelkkää hyvää. Jocken positiivisuus ja avoimuus kanssaihmisiä kohtaan
teki mieleenjäävän vaikutuksen. Aina ei elämä näyttänyt vain valoisampia
puoliaan mutta silloinkin Jocke tuumaasi ” No joo… mut hei…” ja kertoi jotakin
ja käänsi asiat myönteisemmäksi.
Houkuttelin Jockea mukaan kuntapolitiikkaan
edellisten vaalien alla ja viime metreinä, ellei peräti sentteinä, sekunteina
hän suostuikin ja toi karismansa valtuustosaliin. Kaupungintalon ympyröissä
tutustuin toisenlaiseen Jockeen, aiempi oli hyvä tuttu 80-luvun musaympyröistä,
sittemmin Bar Maryn ja Turun vuosien jälkeen Sohon isäntänä.
Kun läheinen
ihminen poistuu vie aikansa tajuta lähdön lopullisuutta. Lähikuukausina tulee
varmasti ajatuksia : ”Soitanpa Jockelle, pistänpä viestin. ” Ajan kuluessa
ymmärtää, että ystävä on poissa. Ei palaa. Sadoissa, varmasti tuhansissa
mielissä ja niiden muistoissa Jocken tarina elää. ”Kumman vuoro olikaan tarjota?
”. Taitaa olla meidän kaikkien vuoro ja jahka aika hieman kuluu löytyy siihen
varmasti tilaisuuksia.
Keskiviikon valtuustokokouksesta ei jäänyt Jocken
muistohetken lisäksi juuri muuta kerrottavaa. Kaupunginjohtaja oli Vantaalla
työhaastattelussa (Hesarin uutisesta päättelin näin, kun ei paikalla ollut) ja
pari puheenvuoroa aloitteista. Apeina oltiin. Kokouksen jälkeen sali tyhjennettiin
muista kuin valtuutetuista ja virkamiehistä. Saimme infon uudesta strategiasta.
Jossakin kohdassa siinä mainittiin avoimuus. heh. Strategian parissa tullaan
askartelemaan loppu-ja alkuvuosi. Ihan hyvältä sen runko vaikutti. Kaikki
pääsevät mukaan.
Pari rakennus-ja ympäristölautakunnan kokousta tuossa oli.
Kilpilahden ilman laadusta jäi mieleen taulukko rikin määrästä ilmassa. Nyt
sitä leijaa 5000 tonnia mutta ennen 90-lukua oli määrä 35 000 tonnia. Mitä
lie 70-luvulla jolloin astmainen äiti köhi itsensä hengettömäksi. Oli
rakennuslupia: Grännesiin aika pieni uusi ruotsinkielinen koulu, hoivakoti
Gammelbackan pellolle. ( Olen miltei koko työelämäni pyörinyt Kamppulan
kulmilla. Ehkä tuossa on mun loppusijoituspaikka.heh), parit kerrostalot Toukovuoreen
ja varastohalleja Ölstensiin. Ja kun todetaan luonnonkiviaineksen käytön
metsätien kantavassa kerroksessa saanet luvan on lautakunta asiat pantu pääosin
nippuun. Lisäksi todetaan nämä asiat tällä hetkellä melko lailla merkityksettömiksi
ihmiselämään verrattuna.
Vihreät saivat kevään vaaleissa loistavan tuloksen ja sen
myötä ilmaantui rutkasti uusia luottamushenkilöpaikkoja erinäisiin
instansseihin. Itse olen nyt Porvoon sairaanhoitoalueen lautakunnassa ja Event
Factoryn hallituksessa. Odotan molempia posteja mielenkiinnolla. Uuden
aivoverenkiertohäiriö (AVH)osaston avajaisissa kävin ja yhdessä kokouksessa
sairaalan tiimoilta. AVH-osastolla
kokeilin virtuaalilaseja joilla afasiapotilaat opettelevat sanoja uusiksi.
Ympäristöjä on valittavissa useita. Olin keittiössä. Opin myös, että jos ei
ehdi sairaalan liuotushoitoon ei kaikki ole kaputt, vaan kuntouksella
(pitkällä)päästään hyviin tuloksiin.
Ja Jocke ..tais jäädä mun vuoroon tarjota.