torstai 26. lokakuuta 2017

"Olikos se Pasi mun vuoro tarjota ?"


Eilen oli valtuuston kokous. Mun edessä oleva paikka on Jocken paikka. Oli. Siinä oli nyt Jocken megafoni. Jocke poissa. Megafonilla hän kuulutti turuilla ja toreilla vaalikampanjointien aikaan. Kauas kuului Jocken ääni. Kun sain tiedon Jocken poismenosta, löi mieli tyhjää, vieläkin. Kuinka helposti särkyvää ja hetkellistä on elämä. Ei meille tänne jääville jää ja kuin tyhjään tuijottava katse ja epäuskoinen ”häh?!?” 
Ilman megafoniakin Jocken ääni ja hänen vaikutuksensa kiirivät kauas. Useat ihmiset tunsivat Jocken. He olivat tutustuneet häneen mitä erilaisimmassa yhteyksissä. Kaikilta on kuullut hänestä aina vain pelkkää hyvää. Jocken positiivisuus ja avoimuus kanssaihmisiä kohtaan teki mieleenjäävän vaikutuksen. Aina ei elämä näyttänyt vain valoisampia puoliaan mutta silloinkin Jocke tuumaasi ” No joo… mut hei…” ja kertoi jotakin ja käänsi asiat myönteisemmäksi. 
Houkuttelin Jockea mukaan kuntapolitiikkaan edellisten vaalien alla ja viime metreinä, ellei peräti sentteinä, sekunteina hän suostuikin ja toi karismansa valtuustosaliin. Kaupungintalon ympyröissä tutustuin toisenlaiseen Jockeen, aiempi oli hyvä tuttu 80-luvun musaympyröistä, sittemmin Bar Maryn ja Turun vuosien jälkeen Sohon isäntänä. 
Kun läheinen ihminen poistuu vie aikansa tajuta lähdön lopullisuutta. Lähikuukausina tulee varmasti ajatuksia : ”Soitanpa Jockelle, pistänpä viestin. ” Ajan kuluessa ymmärtää, että ystävä on poissa. Ei palaa. Sadoissa, varmasti tuhansissa mielissä ja niiden muistoissa Jocken tarina elää. ”Kumman vuoro olikaan tarjota? ”. Taitaa olla meidän kaikkien vuoro ja jahka aika hieman kuluu löytyy siihen varmasti tilaisuuksia.

Keskiviikon valtuustokokouksesta ei jäänyt Jocken muistohetken lisäksi juuri muuta kerrottavaa. Kaupunginjohtaja oli Vantaalla työhaastattelussa (Hesarin uutisesta päättelin näin, kun ei paikalla ollut) ja pari puheenvuoroa aloitteista. Apeina oltiin. Kokouksen jälkeen sali tyhjennettiin muista kuin valtuutetuista ja virkamiehistä. Saimme infon uudesta strategiasta. Jossakin kohdassa siinä mainittiin avoimuus. heh. Strategian parissa tullaan askartelemaan loppu-ja alkuvuosi. Ihan hyvältä sen runko vaikutti. Kaikki pääsevät mukaan.

Pari rakennus-ja ympäristölautakunnan kokousta tuossa oli. Kilpilahden ilman laadusta jäi mieleen taulukko rikin määrästä ilmassa. Nyt sitä leijaa 5000 tonnia mutta ennen 90-lukua oli määrä 35 000 tonnia. Mitä lie 70-luvulla jolloin astmainen äiti köhi itsensä hengettömäksi. Oli rakennuslupia: Grännesiin aika pieni uusi ruotsinkielinen koulu, hoivakoti Gammelbackan pellolle. ( Olen miltei koko työelämäni pyörinyt Kamppulan kulmilla. Ehkä tuossa on mun loppusijoituspaikka.heh), parit kerrostalot Toukovuoreen ja varastohalleja Ölstensiin. Ja kun todetaan luonnonkiviaineksen käytön metsätien kantavassa kerroksessa saanet luvan on lautakunta asiat pantu pääosin nippuun. Lisäksi todetaan nämä asiat tällä hetkellä melko lailla merkityksettömiksi ihmiselämään verrattuna.

Vihreät saivat kevään vaaleissa loistavan tuloksen ja sen myötä ilmaantui rutkasti uusia luottamushenkilöpaikkoja erinäisiin instansseihin. Itse olen nyt Porvoon sairaanhoitoalueen lautakunnassa ja Event Factoryn hallituksessa. Odotan molempia posteja mielenkiinnolla. Uuden aivoverenkiertohäiriö (AVH)osaston avajaisissa kävin ja yhdessä kokouksessa sairaalan tiimoilta.  AVH-osastolla kokeilin virtuaalilaseja joilla afasiapotilaat opettelevat sanoja uusiksi. Ympäristöjä on valittavissa useita. Olin keittiössä. Opin myös, että jos ei ehdi sairaalan liuotushoitoon ei kaikki ole kaputt, vaan kuntouksella (pitkällä)päästään hyviin tuloksiin.


Ja Jocke ..tais jäädä mun vuoroon tarjota.